Julkaisen oheiset musiikkinäytteet kahdessa muodossa: MIDI-tiedostoina, jotka voit soittaa esim. timidity-ohjelmalla, sekä nuotteina PDF-tiedostoissa. Oikeastaan kaikki nämä kappaleet ovat tavalla tai toisella lapsuus- tai koulumuistoja.
Nuottikirjoituksen tuottamiseen käytän lilypond-ohjelmaa. Syötetiedostot ovat minulta saatavissa.
Sama ohjelma tekee sivutuotteena myös MIDI-tiedostot. Tällä tavalla tuotettua MIDI-tiedostoa ei voi suinkaan pitää kappaleen malliesityksenä, sillä lilypond ei ota huomioon osaa nuotteihin sisältyvistä esitysohjeista, esimerkiksi fermaatteja ja sanallisia ohjeita (esim. crescendo tai ritardando.
Fanfaari on oma sävellykseni (ainoani), juhlallinen C-duurikolmisointuun perustuva fanfaari. Sävelsin sen 10–12-vuotiaana ensin pelkkänä pianoesityksenä. Jo nuorena olen kirjoittanut sen nuoteiksi, mutta silloin tekemäni nuotit ovat kadonneet. Nyt olen kirjoittanut sen uudelleen muokaten vain pikkuisen sävellyksen loppua.
Keinu on triviaali pianokappale Michael Aaronin Pianokoulu I:stä. Kirjoitin tämän nuotit ulkomuistista, sillä annoin Aaronit ja jotkin muutkin nuottivihkot aikanaan lahjaksi akustisen pianoni ostajalle.
Hupimarssi on oma sovitukseni sävelmästä tai sen osasta, jota en valitettavasti ole pystynyt tunnistamaan. Pyydän lukijoiltani apua: Jos tunnistat tämän sävelmän, kerro minulle, mikä se on!
Hupimarssiin liittyy lapsuusmuisto. Ihan varmasti minä olen kuullut sen radiosta lapsena montakin kertaa, ja olen assosioinut siihen Aku Ankan puhekuplasta peräisin olevat veikeät sanat, joita en aio julkistaa. Juuri niiden sanojen takia minä nimesin tämän kappaleen Hupimarssiksi. Nyt nuotteja kirjoittaessani tapailin kappaleen sävelkulun pianosta ja kirjoitin siihen vasemman käden säestyksen.
Hupimarssi.midi
Hupimarssi.pdf
Tämä laulu on koulumuisto. Vanha ruotsin opettajamme Karl Erik Wilén laulatti luokalla monia ruotsinkielisiä lauluja ja aika usein juuri tätä ruotsalaista kansanlaulua, reipasta marssia.
Laululla on suomenkielisetkin sanat, Yl' kasteisten vuorten me kuljemme, joita en juurikaan muista, sen sijaan ruotsinkieliset sanat ovat painuneet pysyvästi muistiin. Ne ovat erityisen viehättävät vanhahtavan kielen (esim. verbien monikkomuodot) ja fallera-huutojen ansiosta.
Toinen säkeistö kuuluu näin:
De gamla, de kloka, må le, fallera.
Vi äro ej förståndiga som de, fallera.
Men ja' ska vägen laga och stenarna borttaga
ifrån vägen som leder till min vän, fallera.
Selvästi laulun sanojen mukaan Jaska laittaa tien.
Vi gå över daggstänkta berg.midi
Vi gå över daggstänkta berg.pdf
Byssan lull on toinen keskikoulun ruotsin tunneilla laulettu laulu, Evert Tauben sävellys mollisävellajissa.
Laulun nimi ja alkusanat eivät kuulemma tarkoita mitään. Byssan-sanan on tosin selitetty voivan tarkoittaa laivan keittiötä, kapyysia, mutta lull jäisi kuitenkin selittämättä. Se nyt vain rimmaa full-sanan kanssa.
Laululla on useampia säkeistöjä kuin nuottien yhteyteen kirjoittamani ensimmäinen. Luku kolme liittyy niihin kaikkiin. Yhdessä säkeistössä kerrotaan tuulesta kolmella merellä, yhdessä taas mainitaan lapsi, pyhä henki ja neitsyt Maria. Laulu on kyllä pääosin hyvin maallinen, eikä juuri tuo kolminaisuus vastaa kristillisen teologian kolminaisuusoppia.
Byssan lull.midi
Byssan lull.pdf
Tämä ei ole ihan se tuttu lastenlaulu Ukko Nooa vaan lukion musiikinopettajan luokalla laulattama äänenavauslaulelma. Tapana oli laulaa se pianon säestyksellä peräkkäin useammassa sävellajissa, mutta tuskinpa juuri niin monessa kuin olen näihin nuotteihin kirjoittanut: kaikissa 12 toisistaan erottuvassa duurisävellajissa.
Yhdessäkin sävellajissa laulun sävelalue ylittää yhden oktaavin, ja kun käydään ne kaikki läpi alkusävelissä yhden oktaavin alueella pysyen, eihän juuri kukaan pysty laulamaan kaikkea moduloimatta jotakin sävellajia alempaan tai ylempään oktaaviin. Saahan sitä yrittää! Sanat ovat tietysti nämä:
U-uk-ko-o No-o-o-a U-uk-ko-o No-o-o-a
o-o-li-i ku-u-un-non mi-e-e-e-es
Laulun todellisesta säveltäjästä minulla ei ole varmuutta, mutta olen silti merkinnyt sen musiikinopettaja Annikki Antilan nimiin.
Valssi on tuntemattoman säveltäjän helppo pianokappale. Se on toinen kahdesta äidin nuorena käsin kopioimasta nuottiarkista, josta olen nyt tehnyt siistin kopion. Staccato-merkinnät vasemman käden säestyksessä ovat omiani – mielestäni soitto kuulostaa paremmalta juuri niin.
Kukkuva kello on perheellemme tuttu laulu kirjasta "Vauvojen laulut", jossa se on kerrottu kansanlauluksi. Tämä sovitus perustuu toiseen kahdesta äidin nuorena käsin kopioimasta nuottiarkista, jossa kappaleen nimeksi on kirjoitettu "Jenkka".
"Jenkan" sävelkulku on kappaleen loppua ja muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta sama kuin "Kukkuvan kellon" Vauvojen laulut -kirjassa, vain sävellaji ja tahtiosoitus ovat erilaiset. Minun osuuttani tämän sovituksen nuotinnuksessa on tarpeellisten muutosten tekeminen "Jenkkaan", jotta kappale laulettuna kuulostaisi samalta kuin Vauvojen lauluissa, sekä sormitusvihjeiden lisääminen. Tässäkin tapauksessa staccato-merkinnät säestyksessä ovat omiani.